Elätkö, nauratko, rakastatko?
Elä. Naura. Rakasta.
Ihan hyvä elämänohje, mutta aina ei kuitenkaan naurata tai edes hymyilytä. Eikä se liene toki tarkoituskaan. On täysin normaalia, että välillä itkettää, kun huolet ja murheet painavat mieltä. Sellaista on elämä, tämä monisäikeinen kudelma erilaisia tunteita; surua, pettymystä mutta myös iloa, onnea ja kiitollisuutta. Aina välillä elämä heittää eteemme jotakin sellaista, jota emme haluaisi kokea ja jaksaisi kohdata. On kuitenkin pakko taistella, jotta voisi taas elää, nauraa ja rakastaa.
Mutta aina ei vain millään jaksaisi. Ei varsinkaan silloin, kun mikään ei näytä johtavan mihinkään. Kun tuntuu, ettei tule aidosti kuulluksi, saati ymmärretyksi. Silloin saattaa kokea itsensä arvottomaksi, vaikka järki sanookin, ettei se ole totta. Kun petymme pahasti, syytämme epäonnistumisesta helposti itseämme. Juuri silloin meidän tulisi kuitenkin suhtautua itseemme lempeästi. Silloin olisi hyvä pysähtyä miettimään, miten puhuisimme ystävällemme vastaavassa tilanteessa. Soimaisimmeko ja moittisimmeko häntä? Enpä usko. Todennäköisesti rohkaisisimme, lohduttaisimme ja kannustaisimme, eli osoittaisimme hänelle myötätuntoa ja välittämistä.
Vaikeina hetkinä onkin todella tärkeää opetella itsemyötätuntoa eli ystävällisyyttä itseä kohtaan. Se lievittää tutkitusti inhimillistä kärsimystä ja ehkäisee myös loppuun palamista. Itsemyötätuntoinen asenne saattaa saada myös luovuuden kukoistamaan. ja ahdistuneen olon kaikkoamaan. Arjen harmauteen tulee taas värisävyjä. Itsemyötätunto auttaa meitä elämään paremmin juuri tässä hetkessä, nauramaan useammin ja rakastamaan enemmän sekä itseämme että muita.
Kun siis seuraavan kerran huomaat moittivasi itseäsi siitä, ettet onnistunut niin hyvin kuin olisit halunnut, kiitä sen sijaan itseäsi siitä, että yritit parhaasi. Se riittää, ihan oikeasti. Kukaan ei ole täydellinen, joten siihen ei tarvitse pyrkiäkään. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä ulkoiset paineet ja sisäinen kriitikkomme yrittävät jatkuvasti vakuuttaa meille, ettei mikään riitä. Koetetaan olla välittämättä siitä ja elää hetkestä kiinni pitäen.