Huomaatko hyvää?

Psykologia on kiinnostanut minua oikeastaan aina. Ihmismieli on kaikessa mystisyydessään todella kiehtova "paketti". Jo alle kouluikäisenä ilmoitin vanhemmilleni haluavani isona "sikologiksi". No, tulihan sitä psykologiaakin aikoinaan jonkin verran opiskeltua. Perinteisen psykologian ongelma- ja häiriökeskeisyys alkoi kuitenkin jossain vaiheessa jopa ärsyttää. Ymmärrän toki, että sillä on paikkansa monenlaisten psyykkisten häiriöiden tunnistamisessa ja hoitamisessa, mutta silti.

Mietin, voisiko sittenkin keskittyä enemmän siihen, mikä on hyvin ja sujuu. Kun sitten sain käsiini ensimmäisen suomeksi kirjoitetun positiivisen psykologian oppikirjan, tiesin heti haluavani tietää tästä psykologian monitieteisestä osa-alueesta enemmän. Positiivisessa psykologiassa itseäni viehättää erityisesti se, että siinä huomio kiinnitetään ennen kaikkea ihmisen yksilöllisiin voimavaroihin ja vahvuuksiin ja kaikkeen siihen, mikä on hyvin jo nyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maailmaa tarkasteltaisiin vaaleanpunaisten linssien läpi; ikään kuin ongelmia ei olisi lainkaan ja kaikki on aina hyvin, ellei peräti täydellistä. Eihän elämässä niin mene, vaan jokainen meistä kohtaa vaikeuksia ja haasteita aina silloin tällöin.

Positiivisen psykologian tavoitteena onkin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, pitkäaikaisen onnellisuuden ja psyykkisen joustavuuden eli resilienssin edistäminen sekä kukoistuksen mahdollistaminen. On tutkitusti totta, että hyvään keskittyminen lisää hyvää. Kysymys on taidosta, jonka voi oppia. Jos hyvän huomaaminen tuntuu sinusta vaikealta, kannattaa sitä harjoitella. Murehtiminen puolestaan sujuu meiltä yleensä ihan luonnostaan. Siitä voimme syyttää aivojemme "vanhentunutta käyttöjärjestelmää" ja sen aiheuttamaa negatiivista vinoumaa.

Mitäpä, jos siis jo tänään koettaisit murehtia vain minuutin ja kiittäisit kolme minuuttia. Siinäkin, että on taas tänään saanut herätä uuteen päivään, on aihetta kiitokseen.