Miksi valitsin positiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisen valmennuksen?

23.09.2023

Psykologia on ollut minusta kiehtovaa jo lapsuudesta lähtien. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja heidän ajatuksistaan ja tunteistaan. Omassa elämässäni olen synnynnäisen liikuntavammani vuoksi pienestä pitäen kokenut, kuinka eri yhteyksissä on keskitytty nimenomaan siihen, mikä on minulle vaikeaa tai mahdotonta. Minulle on usein myös sanottu, mitä minun ei missään nimessä edes kannata tehdä. No, olen usein kuitenkin tehnyt juuri niin kuin olen itse halunnut, ja hyvä niin. Siihen haluan rohkaista myös muita. Monien asiantuntijoiden taholta kykyjäni on vähätelty ja osaamistani kyseenalaistettu jatkuvasti. Ongelmakeskeisyys alkoi siis syystäkin todella ärsyttää.

Osittain sen vuoksi aloin aikoinaan tutkia vammaisten henkilöiden voimaantumista. Ensin aihetta pidettiin järjettömänä, sitten yllättävänä, kiinnostavanakin. Minusta tuntui kuitenkin siltä, ettei sen merkitystä oikein koskaan ymmärretty, eikä minua aina kohdeltu oikeudenmukaisesti. Lopulta väitöskirjaprojektini valitettavasti kariutui. Olin tullut elämässäni käännekohtaan; jatkaako vielä kerran tutkimuksen tekemistä, vai etsiäkö elämään sittenkin jotakin ihan muuta. Pitkällisten pohdintojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että nyt on jonkin uuden ja innostavan asian aika. Niinpä kouluttauduin  Positive Psychology Coachiiksi.

Positiivinen psykologia ja ratkaisukeskeinen coaching ovat tarjonneet minulle mainioita työkaluja niin itseni kuin toisten ihmisten ymmärtämiseen. Itselleni niistä on ollut iloa ja hyötyä jo nyt sekä opetus- ja ohjaustehtävissä että toimiessani avustajieni työnantajana. Toivon todella, että pääsen käyttämään oppimiani upeita asioita jatkossa yhä enemmän myös valmentajana niin yksilöiden kuin ryhmienkin kanssa. 

Positiivisessa psykologiassa kiehtoo erityisesti se, että siinä diagnosoidaan hyvää. Meillä jokaisella on omat vahvuutemme ja valtavasti potentiaalia, kunhan vain tunnistamme ne ja uskallamme rohkeasti kulkea kohti tavoitteitamme ja unelmiamme. Valmennettavan oivalluttamiseen tähtäävässä valmennuksessa katse on siis tulevassa ja mahdollisuuksissa, ei mennessä ja ongelmissa. Valmentajana saan olla valmennettavalle ennen kaikkea kuunteleva ja kannustava rinnalla kulkija. Minulle on tärkeää kohdata ihminen aina niin, että hän voi aidosti kokea tulleensa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Jokainen yksilö on todellakin itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija, joka kyllä löytää itselleen sopivat ratkaisut ihan itse, kunhan hänelle esitetään eteenpäin vieviä hyviä kysymyksiä ja annetaan aikaa ajatella. 

Minusta positiiviseen psykologiaan pohjautuva ratkaisukeskeinen valmennusprosessi on parhaimmillaan voimaannuttava sekä valmennettavalle että valmentajalle. Minulle on todella merkityksellistä, että saan omalta osaltani auttaa ihmisiä elämään omannäköistä elämää ja voimaan kokonaisvaltaisesti hyvin – ja kukoistamaan!